Counting the days....

Nyt rupeaa tuo Riksun reissu pikkuhiljaa lähestymään ja rupeepi kämmenet hikoamaan, kun ajattelee tulevia mäkiä ja mestoja.  Tavarankeruu on sujunut ihan mallikkaasti ja rupeaa selviämään mistä kaikki rojut saadaan ja lainataan.  Mitä nyt pieniä ongelmia esim.  pitää vielä ostaa yksi auto, mutta sehän on natinkia.  Jalkavammasiakin on kaksi,  jo näin ennen lähtöä...  Antin pitkäaikainen polviongelma ja nyt uutuutena Taikuri päätti taikoa jalkansa painavan reen alle,  mutta mitäpä ei teippi ja burana korjaisi.
Kaman määrä tulee kyllä olemaan jotain uskomatonta, mutta eiköhän me jollain rahtilaivalla saada ne perille. 

Kelkkoja on puunattu ja Irmelikin tuli pitkästä huollosta.  Irmeli hyrrää taas kuin uusi ja veikkaan että jopa hevosvoimia on tullut lisää,  ihan vain sen takia että Irmeli on hyvällä tuulela.  Henkilö X päätti huollattaa kelkkansa eri taktiikalla... ajamalla sen kiveen.  Mutta ennen vanhaan lyötiin lapsiakin ja niistä tuli paljon kovempia kuin nyky pullamössö sukupolvi. 
Miehiä on voideltu myös ja kuntoa on treenattu ankaralla pulkkailulla.  Backflippiäkin yritettiin niin kovasti että nokka hajosi ja pakotti meidät laskemaan pyydaa.  Mutta nou hätä,  tokihan pulkat matkaavat myös Ruotsiin.

Reissua ajatellen järkeä herättävänä tapahtumina on ollut , erittäin ikävä vyöry onnettomuus Canadassa ja heti perään ison vyöryn laukeaminen juurikin Riksussa.  Toivottavasti tästä johtuen porukalla pysyy mielessä vuorilla liikkumisen vaarallisuus ja että siellä ei ajella niinkuin Suomessa, vaan edes jonkun järjen kanssa. Se on vittumainen ruveta kääntelemään, kun vastaan tulee linja-auton kokoisia lumilaattoja.  Tunnetusti myöskään viiden metrin lumikasan alla ei pysty hirveästi jumppaamaan...  Toivonkin että kaikki yrittävät saada matkaan piipparit,sondin ja lapion. 
Netistä löytyy paikkoja mistä piippareita voi vuokrata ja jos ei tiedä pitääkö sillä puhua vai vastaanottaa tekstiviestejä, niin katsellaan sitä sitten paikanpäällä miten ne toimii. Se on kuitenkin AINOA tapa millä sinut voi löytää sieltä lumimassojen alta...
Mutta pidetään järki yllä ja kaasu pohjassa, niin saadaan mukava reissu kaikille...

Tämä teksti vain herättämään hieman niitä aivosoluja... tässä porukassa ne ei tunnetusti ole aina kovin vauhdissa, eikä tarviikaan paitsi näissä vyöryhommissa. 


Up yours,
Musti

Levi ja "Monttuhässäkkä"

Soramontulle Perjantaina rakentamaan ja kelkkaamaan, Launtaina hypellään, lasketaan kelkkaillaan! Kynnelle kykevät ilmouttautukaa ja kertokaa kumpana päivänä pääsisitte ja mitä tekemhän? Kelkkailijat, laskijat, kuvauksen harrastajat, lapionheiluttajat ja makkaranpaistajat teretulemas! Tarkempia aikoja ja paikkoja ilmoitellaan osallistuville. Jos ketään ei tule, niin ei mennä! --> "Monttuhässäkkä"


Lähettiin Antin, Matin ja Tommin kans Rollosta kohti Levin markkinahelevettiä tarkoituksena osallistua mm. tuohon ed. mainittuun hässäkkään.

Perjantaina käytiin tarkastelemassa soramonttuja Pekka "Tapaturma" Takasen kanssa ja ensimmäisen kerran kun mies kelkan päältä tavattiin, niin kaivamiseksihan se meni. Yhteenvetona "Routa löytyy kun tarpeeksi kaivaa."

Pistettiin toki Tonin kanssa paremmaksi ja jätettiin puolipitkä ja puolipitempi alamäkeen kiinni?

"epätosiyhtälöt."

Perjantain ajelut ja "lapioimiset" meni todellakin pelkäksi ajeluksi ja paikkojen spottaamiseksi. Oltaishan me lapioitu ja rakennettu, mutta kun ei ollut vetomiehiä paikan päällä, niin aika hankalaksi operaatio muodostui.

 
Lauantaina Mikko ja Anssi menivät heti aamusta montulle kyhäilemään ja ihan miehekkään nokan olivat kerenneet lapioda montun reunaan, kun saavuttiin paikalle.. Naru kelkan perään, muutamat testivauhdit ja homma käyntiin.

"Tekemisen meininkiä" 

Mikko ja Anssi otti ksp:t kumpi joutuu/saa vetää ensimmäisen loikan. Mikko hävis ja oli ensimmäisenä narun jatkona. (hävisi tahallaan)

Välillä intouduttiin pyörittään ääliötä ja monttua edes takaisin myös kelkoilla, josta kuvat on vielä blogin kirjoitushetkellä jossain matkan varrella tai kamerassa. Mieli teki myös loikata tuosta samasta nokasta kelkalla, mutta kun Ruotsin reissu on edessä ja olen myös päättänyt että aion ajaa kelkalla siellä, niin luovuin vehkeiden särkemisideasta.

"ääliötäkö taas"

"slaidingontöhillsaidavenue"

Leikki jatkuu

Ihan nappiin ei tämän kertainen hässäkkä mennyt. Perjantai sähellettiin ja lauantaina ei kovin valtavia ilmoja nähty vaikka yhtälö oli iso nokka + sata vauhtia. Joka tapauksessa tän tyyliset sessarit voitais ottaa käyttöön ohjelmanumerolistalle myös jatkossa.

"yay"

Lauantai-iltamat

"

Sunnuntaina käytiin vielä pikku mutkat päristelemässä, mutta oli kyllä niin väsynyttä menoa että ei edes kameraa saatu esille. Pakattiin tavarat ja lähdettiin takaisin kohti Rovaniemeä. Sittenhän se tapahtui mitä Routa matkustaa reissuilta voi odottaakkin. Traaaansportterin moottori meni totaalisen jumiin siinä Kaukosen kohdalla. Tuli siinä "Konemiehen arkea" tuuletettua joku tovi kun mietittiin että miten ****** täältä pääsee kotiin?. Eipä siinä auttanut muuta kuin autopalveluun soitto ja hinaus Rovaniemelle. Hyvä puolihan oli se että laina-auton tankkiin jäi saman verran polttoainetta mitä oli lähtiessäkin. Jes!

"eikö mikkään suju kohtuuela saatana?!"

:Oli ehkä hankalin blogimerkintä ikinä. Ei tarvinut kuin formatoida C: asema ja asentaa koko roskaan kaikki uusiksi!

UtsuKumpuKätkä

Tohinaa ja kiirettä on piisannu liiaksi asti, joten bloggailu on jääny vähän vähemmälle viime aikoina..

Jotaki on kuitenki yritetty kansakunnan hyväksi tehä ja tässä vähän yhteenvetoa viime aikojen meiningeistä.

UTSU vol.2.

Ensimmäisen Utsuvaaran puuterihynda meni niin sanotusti kiville, ja tästä viisastuneena valitsimme uuden paikan Utsulevin tienvarresta, ja virsi oli jälleen kaunis ja hyvin lyhyt ja homma meni ikäänkuin puihin..




Puunvaltaajana toimi Arttu N. ja temppuna rodeon alku. Kova veto testihypyksi..
Tämän jälkeen vedettiin pari karmeaa ilmalentoa, joista Anssilla oli enemmän tyyliä.


Kyljelleen laskeutumisen jälkeen löysimme jälleen järkyttäviä kiviä alastulosta, joten leikki loppui siihen. Eli Utsussa on hyviä paikkoja, mutta kiviä liikaa vielä näille lumille..

Säätöjen jälkeen joukko hajaantui, ja henkilökohtaisesti parhaat kuvat löytyi Sasan ja Panun kanssa puuterispotteja etsiessä..





Kiitokset vielä lapioporukalle, harvoin kyhätään boksi reilussa puolessa tunnissa.


KÄTKÄ TieGäpi

Pitkään haaveiltu roadgäpi saatiin vihdoin toteutettua Tuomikuruntielle Kätkätunturin kupeeseen. Ahkeran lapioinnin jälkeen saatiin pystyyn lähes kaksi metrinen nokka, josta Tokkolan Aki päätti vetää testiloikan..

Kanan lennon jälkeen lapiointi jatkui ja nokka kohosi lähes kolme metriseksi, josta Aki ´Testdummy` Tokkola halusi jälleen vetää ekat.. kohtuullisen riittävät ilmat..

Tähän loppuikin työnteko ja alkoi hauskanpito ja tässä muutamia otoksia Pekan ja Aleksin kameroista.

Sasa


Sasa


Anssi

Mikko, Anssi kömpijäkuskina



Mikko, eka yritys Legendaarisen Hanhivaaran Tonin kehittämästä kasakkahelikopterista.


Kyseinen nokka on siis edelleen paikoillaan ja vieressä on sheippausta vailla oleva toinenki nokka, joten kun arska paistaa ja päivä pitenee, nii uudet sessarit vois olla poikaa! Vauhdit saa tunturista ja alastulo on kivetön nurtsi, jonka päällä yli metri lunta.


KUMPU

Kumputunturi on offarituntureista ehkä helpoiten saavutettava ja laskuja saa päivän aikana todella monta, jos vain kelkka ja kuski on käytössä. Siksi suuntasimme sinne jo toisena vuotena peräkkäin, tarkoituksena tutkia tunturia laajemmalti..

Tällä kertaa joukkio oli pieni, mutta tehokas ja päätimme käyttää valoisan ajan täydellisesti menemellä jo edellisiltana lähelle pelipaikkoja erämaakämppään yöksi. JärvenJää-Iltasessareiden ja saunan jälkeen kuskimme JP hokasi öljyjen jääneen Kittilään, joten aamun eka toimenpide oli hakea öljyt. Siispä laskuhommiin päästiin siinä kymmenen jälkeen. Tunturin tarkempi tutkinta jäi jälleen pohjoispuolen seinämiin, joista on lyhin siirtymä kelkkareitille, vaikkakin parhaat paikat näyttäisivät olevan itä- ja eteläseinillä, jotka jäivät jälleen tutkimatta aamun säätöjen ja aamupäivän heikon sään takia. Muutamia kuviaki räpsittiin, tässä meikämannen ottamia.

JP


JP



JP


Marko



Anssi




Anssi




Marko



Reissu oli kaikenkaikkiaan hyvä, hampaankoloon jäi vielä paljon, joten toiveissa olisi lumen pysyminen kuivana, mielellään vähä lisempiäki, ja ei muutaku uus reissu. Suosittelen kokeilemaan tätä tunturia.

Pyydaa Perkele!!!

Niin ne olympia lätkäthän jätettiin pelaamatta tänävuonna, mutta korvaukseksi luontoisi dumppas kasan lunta mettiin.   Käytiin hieman tututustumassa Taikurin kanssa tähän mystiseen valkoiseen aineeseen ja onhan tuo aika amerikkaa paikkapaikoin... hikikin saattoi tulla jossain vaiheessa.   Pahoittelemme kuvanlaatua koska satoi lunta ja kuvat on ripattu vaan videolta, mutta pitää se muutama laitella, että pääsettä mukaan fiilikseen.

Semmottia ....  oli kyllä niin paska reissu, että joutuu ehkä lähtee uudestaa...

Musti, RFT